Tämän vuoden RadioGaalassa ensiesiintymisensä tekevä RadioHead-palkinto on taitelija Tapani Kokon käsistä on syntynyt uniikki veistos. Jokaisen kategorian voittaja saa mukaansa tämän puusta veistetyn taideteoksen.

Kuvanveistäjä Kokko sai teokselle täysin vapaat kädet. Ihmisen pää on teoksen keskeinen elementti, ja se muotoutui jo aikaisessa vaiheessa suunnitteluprosessia. Patsaasta välittyvä tunnelmakin löytyi helposti pölyisestä työhuoneesta musiikkia kuunnellen.

- Patsaani on humoristinen ja iloinen ja saa ihmiset hyvälle tuulelle. Aivan kuten radiokin tekee.

Tapani Kokko käyttää pääasiassa moottorisahaa tehdessään veistoksia. Viimeistelyt tapahtuvat pienemmillä välineillä, mutta raskas moottorisaha on taipunut taitelijan käsissä aina ketterästi. Jo lapsena halkosavottaan patistettu Kokko loi mieluummin moottorisahalla veistoksia kuin takkapuita.

Tällä hetkellä Kansallisteatterin lavalla näyttelijänä Veistäjät-näytelmässä debytoiva taiteilija soittaa ja laulaa myös punkbändissä. Kulttuurin moniottelijan kaikessa tekemissä paistaa vahva punk-asenne.

- Haluan, että taiteeni on koskettavaa, rajua ja sen pitää ravistaa. Tykkään tehdä kansantaidetta ja outsider-taidetta – eräänlaista raakataidetta, Kokko kertoo filosofiastaan.

RadioGaalassa paljastettava teos pysäyttää ja herättää varmasti tunteita. Rautanauloja, kirkkaita maaleja ja metallielementtejä sisältävä puupatsas on Kokon itsensä mukaan tarkoitettu hyväntuuliseksi ja nauravaksi. Kirkkaiden värien hän toivoo antavan voimaa. Myös ekologisuus on luonnollinen osa puusta tehdyssä taiteessa.

- Ja jos joku ei tykkää, niin ainahan sen voi polttaa takassa, taitelija remahtaa nauramaan.

RadioMedian toimitusjohtaja Stefan Möller löytää selkeitä yhtäläisyyksiä uudesta palkinnosta ja vauhdikkaasta radioalasta.

- Rohkeus kuvaa mielestäni hyvin RadioHead-patsasta ja rohkeutta vaaditaan myös radioalalla tällä mediamurroksen aikakaudella. Meidän on uskallettava tehdä oikeita asioita unohtamatta kuitenkaan iloa ja huumoria.  

Mölleriä viehättää myös Kokon käyttämä moottorisaha taiteen tekemisen työvälineenä. Samankaltaista rock n’ rollia riittää hänen mukaansa niin radiossa kuin verstaalla, jossa puulastut lentelevät.

- Vaikka alkuun lähdetäisiinkin liikkeelle järeillä aseilla, niin vasta viimeistely ja värit täydentävät teoksen – tai kanavan.

Petra Olamo
 

 

Kiasman intendentti Marja Sakari: Tapani Kokon radiopäät

Miten hieno keksintö radio onkaan! 1900-luvulla putkiradio toi kaukaiset maat ja musiikit lähelle, olohuoneisiin, metsäkämppiin, kesämökin rannoille, maaseudun perukoille. Miten ihmeellisen äänimatkan saattoikaan kulkea ympäri maailman vain pyörittämällä kanavanvalitsijan viritysviisaria oikeaan kohtaan valoa välkkyvällä viritystaululla, jolta saattoi lukea kaukaisten kaupunkien nimiä. Kukapa meistä ei muistaisi näitä vanhanajan radiovastaanottimia – jos ei enää omassa kodissa, niin ainakin mummolassa tai vintin kätköissä.

Tapani Kokon puisia radiopäitä voi ”virittää” pyörivästä nappulasta aivan kuten vanhanajan vastaanottimia. Tyylilleen uskollisena Kokko on roimalla otteella veistänyt puusta leveästi nauravat humoristiset päät muistuttamaan radion tarjoamista viihdyttävistä ja sivistävistä mahdollisuuksista. Musiikki, yhtä hyvin kuunneltu kuin omassa bändissä soitettu rokki, hevi ja humppa, ovat merkinneet Tapani Kokolle itselleen tajunnan räjäyttäviä mahdollisuuksia.
Veistäjäksi Kokko on kouluttautunut Kuvataideakatemiassa opettajinaan Kain Tapper ja Radoslaw Gryta. Puu on alusta lähtien ollut hänen materiaalinsa. Puusta hän taikoo esiin uskomattomia hahmoja käyttäen yhtä taitavasti moottorisahaa kuin hienovaraisempiakin välineitä. Puuveistoksessa veistämisen jäljet virheineen näkyvät samalla tavoin kuin elämän jäljet ihmisessä.

Lähtökohtia Tapani Kokon veistoksille voi etsiä kansantaiteesta ja lasten piirroksista. Hän onkin usein esittänyt veistoksiaan rinnakkain ite -taiteilijoiden kanssa. Kokon veistoksissa on valtavaa virtuositeettia, pursuavaa elämäniloa, uskomatonta taidokkuutta. Niissä on läsnä koko elämän kirjo, syntymä, kuolema, seksuaalisuus, ihmisen ilot ja murheet. Ihmisen kuvaaminen on aina ollut Kokon lähtökohta. 90-luvun puolivälissä nuori taiteilija provosoi taidemaailmaa puu-ukoilla ja pojilla, joiden valtavat penikset ylsivät taivaisiin. Veistokset kommentoivat yhteiskuntamme ylikorostunutta ja toisaalta piilotettua seksuaalisuutta liioittelun ja huumorin keinoin.

Tapani Kokon väritetyt veistokset ja reliefit kertovat inhimillisiä tarinoita elämästä. Kansantarujen lailla elämän todellisuus kietoutuu myyttiseen kerrontaan ja mielikuvituksen luomiin kuviin; tytöllä voi kasvaa korvat tai käsien paikalla on mehiläiskennoja muistuttavat pallot, Vihtahousu -teoksessa naisen hameen alta kasvaa oikeasti kimppu oksia jne. Elämää oivaltavasti tulkitsevia veistoksia koristavat usein erilaiset niitit, naulat, pääkallofriisit. Värityksellä on tärkeä elämää luova merkitys.

Radiopäät ovat osa Tapani Kokon laajaa veistosperhettä. Myös niitä koristaa niittien rivistö. Kasvot on rajattu punaisen soikion sisään ja karikatyyrimäinen hymy päiden kasvoilla herättää muistumia kansakoulun hymypojista ja hymytytöistä. Nämä Tapani Kokon pokaalit ovat kuitenkin kukin erilaisia yksilöitä. Jokainen on uniikki ja rakkaudella tehty taide-esine.

Marja Sakari
FT,  intendentti, Kiasma

ANSIOLUETTELO TAPANI KOKKO s. 1969, Pudasjärvi

KOULUTUS 1994—1999 Kuvataideakatemia

YKSITYISNÄYTTELYT 2014 Kummitustalo, Oulun Taidemuseo 2012 Hikiset tissit, galleria Pirkko‐Liisa Topelius, Helsinki 2011 Willa Mac, Tampere 2011 Galleria CPK, Rotterdam, Hollanti 2011 Institut Finlandais, Pariisi 2011 Die Buaba, Marktoberdorf, Saksa 2010 Galleria Harmaja, Oulu 2010 Tyttö tanssii, Villa Rosa, Orimattila 2009 Possupoika retkellä, Galleria Himmelblau , Tampere 2008 Tyttö ja Poika, Galleria Sculptor , Helsinki 2008 Mielen teatteri, Etelä‐Karjalan taidemuseo, Lappeenranta 2006 Puumorsian, Forum Box, Helsinki 2004 Lahden taidemuseo 2004 Lusto — Suomen metsämuseo, Punkaharju 2002 Miljoona veljeä, Galleria Sculptor, Helsinki

RYHMÄNÄYTTELYT 2013 Hymykuoppa, Iittalan taidetalo 2012 Rakkaat akat, Lapinlahden taidemuseo 2012 Kokkolan taidemuseo 2012 Eläinten vallankumous, Kemiö 2012 Art is so gay, Forum Box, Helsinki 2011 Galleria Heerenplaats, Rotterdam, Hollanti 2011 Puumorsian ja metsän häät, Keravan Taidemuseo 2010 Kuvanveistäjäliitto 100 v, Väinö Aaltosen Taidemuseo. Turku 2010 Pimeyden nielaisemat, Ars Auttoinen, Padasjoki 2009 Miesten talo ja Hikiset tissit, Mäntän kuvataideviikot 2009 Kulttuurikauppila, Ii 2009 Retretin taidekesä, Punkaharju 2008 Puu veistäjän käsissä, EMMA, Espoon Modernin taiteen museo 2008 Yksinkertainen elämä, Fiskars 2005 Koolla on väliä, Hoviart, Anttola 2005 Sculptor ‐05, Amos Andersonin taidemuseo 2003 Korkea kohta, Hämeenlinnan taidemuseo, Lahden taidepanimo, Oulun taidemuseo 2003 Kuvanveistoa, Mäntän kuvataideviikot

APURAHAT 2012 Valtion viisivuotinen apuraha 2008 Valtion kolmivuotinen apuraha 2007 Näyttökorvausapuraha 2004 Valtion kolmivuotinen apuraha 2003 Hämeen taidetoimikunnan yksivuotinen työskentelyapuraha 2002 Päijät‐Hämeen kulttuurirahasto

PALKINNOT Hämeen taidetoimikunnan taidepalkinto 2013

TEOKSIA KOKOELMISSA Emma, Espoo Etelä‐Karjalan taidemuseo, Lappeenranta Hämeenlinnan taidemuseo Keravan taidemuseo Helsingin kaupungin taidemuseo Oulun taidemuseo Verve, Oulu ja Anttola Wihurin rahasto Valtion kokoelmat Tampereen Taidemuseo Lahden Taidemuseo